Hyrr.

Se tunne. Kun oot torstaina lähteny mummilaan. Ja huomaat tulevasi takasi sunnuntai iltana. Vähän on niinku talo kylymä rapiat 18°. Kello 22.30 ja leivinuunissa tulet. Oli pakko. Jäätyyyy..

Tänään oltiin pojan kans erotuksessa. Kylymissään mitenpä muutenkaan. Tämä suomen talavi niin karu ja kylmä. Pääsinpä korķkaamaan vejot. Tai heikosti kylläkin mut sarveen koskin kyllä.

Tätä ei ehkä pitäis jakaa kelleen mut pakko. Ku itkettää ja naurattaa samaan aikaan. Tästäkö viikon puheenaihe?! Voi pirun hormoonit minkä teki..

Pojallaki on KOVA uhma. Uhhei. Alkaa mummot ukit ja papatki olla helisemässä. ONNEKSI mulla menee nykyään sen kans hyvin. Eräs ystäväni sen minulle kertoi. Että elä ruoki sitä. Halaa ja rakasta. Luojalle kiitos siitä. Ääniki säästyy hyvin nykyään. 

Meillä on pojalla ollu ilmeisesti sammas suussa  vauvasta asti.. eka sanottii ettei siihe mitää lääkettä oo. Ja sitpä oliki.. nyt yritetty monee kertaa hoitaa ja ei. Mutta NYT näyttää siltä että saatto jopa tehota. Tänää oli vika kerta. Rukoillaan!!!!
Voin sanoa et on vaikuttanu syömiseen 100-0.
2vk aikaa son syöny uusia ruokia enempi ko koko 3v aikana. Melkee itkettää. Ilosta. Ja toisen puolesta. Raasupikkune.

Nyt pitää kömpiä lämpimän peiton alle. Vaikka lupasin vahtii uunin. No ekalla syötöllä hoidan sit loppuu. Kauniita unia 😊