Tänään oltiin koko perhe päivä reissussa. Koiraa myöten. Matkaa 2h suuntaansa. Ei yhtään kitinää ei yhtään kätinää! Meni siis niin hyvin jälleen että. Kannattaa opettaa siis pienestä pitäen jo kulkemaa jos niin meinaa joskus tehä. Koirakin jaksoi todella hyvin! Vaikka eräs narttu laitto pojan pään niin sekaisin että 😁Kotona sai possk korvan palkinnoksi! Nähtiin ihania ja käytiin herkuttelemassa. Mitäpä sitä muuta tartteekaan piristeeksi.
Pari sanaa miehestäni. Mikä onni, on herätä toisen vierestä. Jota voi sanoa rakastavansa koko sydämmestään. Se tunne. On jotain käsittämätöntä.
Ja tottakai. On päiviä kun voitais vuorotellen ampua toisia kuuhun. Sehä kuuluu asiaan. Mutta sitte ku joku alkaa kaihertaa ni vedetään kilarit ja yritämmä kompromissia tai toinen luovuttaa suosiolla. Mutta kuha asia saahaa päätökseen. Saattaaha siinä hetki mennä...
Lapset leikkii ilosesti ja miten musta tuntuu ko voisin mennä jo nukkumaan? Phuh. Mua ei oo luotu kulkemaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti