Muuan sana menneestä vuodesta.

Alkaa taas vuosi olemaan taputeltuna kohta.
Ja voinhan sanoa että jumaleissöni mikä vuosi onki ollut!
Asioita on tapahtunut. Vähän laidasta laitaan. Taitaa edellinenki vuosi mennä samaan pakettiin tämän kanssa koska siitä en muista sen kummempia ko oli niin tohinaa.
Saatiin kuulla kaikenlaisia jossa oli sulattamista. mm että meille on tulossa toinen lapsi!
Se oli aikas yllättävä paukku. Nimittäin juuri TAAS kun menin sanomaan tahdon tahdon päätetäänpä päivä ni pam ja olin raskaana. Niin nimittäin kävi esikoisenkin kanssa. Samalle viikolle olis ollu kumpiki the day.
No nythä nei onneksi päällekkäi sattunu ni piettiinpä sitte ne häätki alta pois. Vaikka okei. Jos saisin päättää ni en menis naimisiin raskaana ollessa! En taatusti. Voin sanoa ettei siitä varmasti nauttinu yhtälailla ko ois muuten nauttinu. Polttarit ja kaikki. Olihan toki hauskaa mutta :) Piti aatella muitaki ko ittiä. Ja tottakai. Mennä ajoissa nukkumaan...  No ne on nyt taputeltu ONNEKSI alta pois. Joskushan voi vielä uusia jossei ajankanssa pääse sinuiksi ;)

Tämä vuosi. On ollut rankka. Henkisesti todella rankka minulle.
Juuri kun aloin pärjäämään esikoisen kanssa puksahti siihen toinen.
En tiiä mutta en piä meijän lapsia kuitenkaan mitenkään helpoimpina. Nojoo ei varmaan monellakaan oo eikä kukaa omistaan aattelekkaan mutta samassa syssyssä ainaki ollaan!

Tulihan meille koira.. mmm oma lukunsa hänestäkin.. Jos multa oltais kysytty ni ei tasan varmasti ois tullu. Vähän mammalle lisää harmaita hiuksia ja järjen menetystä. Aivan yks jäärä! Aivan siis.. mahoton. MULLE. Ei miehelle. Hänellle aivan mielinkielin aina. Mutta siltippä minun riesana 24/7.
Ekat kuukaudet itketti. Mutta helpottaa jo! Pieni vauva, koiranpentu, uhmaikäinen, rikkipoikkiväsy äiti JES mikä kombi! xD

Moon miettinyt et mitä mulle on oikein tapahtunu. Niinku ihmisenä. Vai onko sittenkään mitään.
Kaverit on kaikonnu. Niitä ei oo juuri käellistäkään. Saatika hyvänpäivän tuttuja..
Hermot ja järki nyt on mennyttä ja sen varmasti aiheutti raskaushormoonit joka jatku toki synnytyksen jälkeenki pitkälle. Ja.. nojoo.

Huomaan et taas yritin liikoja liian aikasin. Painonpudotus. Vielä oli kuuppa sekasin ni vaikiaaha se oli. Mutta hei oon onnistunu kuiten! En tavoitteeseen asti koska annoin periksi. Varmasti muuten oiski jo. Mutta meni mielenterveys sen eelle. Onneksi. Vielä on aikaa jatkaa!

Monet varmasti minua seuranneena miettivät että mitä hittoa tuo oikein yrittää räpeltää. Miksi tehä asioista niin vaikeita? Miksi tehä semmosta mikä vaatii niin paljon ja tuntuu mahottomalta.
SIKSI KOSKA RAKASTAN SITÄ. Rakastan reenata. Rakastan liikkua. Touhuta. Se pitää mut järjissään. Mä en vaan voi maata! En ikinä oo voinu enkä ikinä voi. Toivottavasti ei tarttekkaan.
Harmi vain että mies on samanlainen :D Kuka sitte pysyy vaan kotona? mmm m.

No mutta siinä hyvää missä pahaaki! SAIN UUDEN AUTON. Luojalle kiitos enään ei tartte huolehtia pääseekö käymään ees kaupassa asti enneku se leviää käsiin. Jospa nyt pääsee! JA PITKÄSTI.
Ja onko tämä nyt ensimmäinen aviovuosiki! No ihan se. Oeh.

Tänä vuonna on ollu aikaa miettiä. Miettiä missä tökkii ja mikä meni vikaan.. Kaikissa meissähän on varmasti parannettavaa ja omalta osaltani minä lupaan parantaa tapani uudestaan ja uudestaan. Jotta olisi hyvä olla. Meillä kaikilla. Elämä on niin rytisten muuttunu ettei vaan pysy enään perässä. Ei oo ollu aikaa aatella. Käyä asioita läpi. Nyt ne on taputeltu! Sillat poltettu menneisyys haudattu. Ja nyt ei ole enään kuin tulevaisuus!

Oikeastaan mulla on nyt kaikki. Mitä oon halunnukki. Aikoinaan.
Paras ihanin aviomies mitä voi toivoa (AINAKI TOISINAAN)
Ihanat lapset. Ne tärkeimmät.
Jäärät elukat. Perhe. Ja ystäviäki vähän, tällä erää.
Miksei silti osaa olla onnellinen?
Kyllä mä oonkin. Ja nyt mä alan elämään vasta elämääni. Tähän asti sitä on vähän niinku rakennettu ja totuteltu. Ja nyt on aika alkaa nauttimaan! <3

Moni tietää minut. Ei tarinaani.

Sen takia. On helppoa kirjoittaa tänne. Harvaa tietää. Ja ne vähäisetkin on valittuja.
Pysyn anonyymina. Turvallisuus syistä. Luitte tai ette. Mä kirjoitan :)

Tästäki vuodesta selvittiin! Jos ei hyvin ni sitten huonosti. Mutta uusi vuosi tekee tuloaan! Entistä parempana! Sen mä lupaan! On aika jättää hyvästit. Tälle paskalle!!! ;D Muuan päivä vielä..
Sit mä lupaan ampuu tän vuoden ilmaan! Joka haihtuu savuna taivaalle.. Tänä vuonna. Mä lupaan pussata vuoden vaihtuessa ens vuojeksi pirusti rakkautta! Mei olla vielä koskaan juhlittu miehen kans vuodenvaihdetta. Oon 2 kertaa ollu paksuna. Ja muutoin vauvat ollu pieniä.. Istuttu jossain porukoilla. No. Sama näkyy jatkuvan jälleen... Uuden vuoden odotukset sitten uutena kirjoituksena. On ollu kiva lukea aina menneitä lupauksia. On ne toteutunu onneksi ;)
Ohhohps. Tuliki muuan  sana. Ihme jos luit tänne asti :D Kiiits ;>