Olen nyt tässä joutunut muutaman päivän sulattelemaan asiaa itekseni koska olen henkisesti todella kovilla.
Niinkuin oma oloni viime kirjoituksessa olisi ollut tarpeeksi pahaa nii meinasi kuopukseni tukehtua. Oli saanut jostain jotenkin kylpyhuonematon palan syötyä. Iltapuuron jälkeen alkoi oksentaa ja meni aivan kaarelle jo mutta onneksi pala irtosi ja tuli ulos. En vain pysty edes sanoin kertomaan omaa oloani. Soli ehkä hirveintä mitä on lasten aikana tapahtunu. Ja oli myös ensimmäinem vastaavanlainen. Ja voin sanoa ei enään ikinä! Nyt on silmiä joka puolella kehoa ei vain edessä ja selässä. ONNEKSI selvittiin säikähyksellä. En halua edes ajatella mitä jos pala ei olisikaan irronnut. Mistä olisin tiennyt sielä mitään edes olevan. Apukin niin kaukana... hyi jestas. Huhhei.
Tilanteista johtuen. Mulle iski paniikkihäiriö jälleen päälle. Olen tässä nyt monta päivää taistellut sitä vastaan. Ja ehkä voin kertoa että myös ilman lääkistystä. Vuosia sitten sain melko pahojakin kohtauksia aivan yllättäen mistään riippumatta ja sen jälkeen olen minimi annostulsella nappeja nappaillu. Vähentäen kokoajan. Nyt yhtäkkiä huomasin etten enään ole ottanutkaan yhtään. Pitkään aikaan. Nojoo. Olo on sen mukainen. Vierotusoireita on... kuhan pysyisi nyt vain kurissa ettei tarvisi jatkaa. Vaikka vahinkoa ei satu vaikka jatkaisin koska lääkitys niin naurettavan pieni. Olematon oikeastaa.. noh. Toivon parasta. Ei tämä ole helppoa kamppailla yksin. Oireet saattaa tulla pahempina kuin ikinä. Mutta kuuluu kai asiaan. Siihen saattaa yritys kaatua.. tarvii paljon tukea ja turvaa mutta.. mistäpä.
Jälleen kerran olen tullut samaan pisteeseen. Asuminen täällä jumalanseläntakana. Oikiasti. Onko pakko... tää on rankkaa.. todella rankkaa. Minulle. Koska olen yksin. En tunne juuri ketään.
Oma olo helpottui kuiten mutta henkisesti muuttui. Eilen illalla kävin hieronnassa. Olihan mamma vähä juntturassa jälleen. Ihmekkös jos vähä puristannu päästä.
Tänään ollut hieman erilainen päivä. Esikoisen sammas todettiin parantuneeksi! Jihuuu. Ainakin toistaiseksi. Koiralla ei oo ollu myöskään hyvät päivät. Söi mummon jouluvalot. Okei ei syöny vaan palasteli pieniksi paloiksi. Jospa huomeba helpottais kaikilla.
Okei miehellä flunssa. Sormet ja varpaat ristii ettei lapsiin tartu!!!! Sit mä en kestä enää. Kuuhullu esikoinen hyppäs kokoviime yön. Oon nukkunu ehkä tunnin...
Nyt kaikki nukkuu jo joten! Päätä tyynyyn ja parempia päiviä eteen ja alle.
Ei muu auta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti